Tiedättekö sen tunteen, kun on saanut käydä rauhassa ihanan pitkässä kuumassa suihkussa? Kun tassuttelee sieltä höyryävän raukeana upottavan pitkänukkaista kylppärin mattoa pitkin ensin eteiseen, sitten keittiöön, jossa aamukahvi tuoksuu ja päivän lehti odottaa lukijaansa - kuinka ihana onkaan aloittaa päivänsä kiireettä!
Minä en ainakaan enää tiedä.
Tiedän kyllä miltä tuntuu herätä origaminomaisesta asennosta kolmivuotiaan ulvontaan ja kirjan kulmaan, tai polveen, ohimolla, hoitaa oma suihku vessanraikastimella dödön sijaan ja hiusten pesu käsisuihkulla liian pienessä lavuaarissa, astuen kissan oksennukseen pakottautuessani ulos wc:stä.
Tiedän miltä maksettu Hesarimme näyttää, saatan jopa tuntea sen sivut sormissani, mutta rauhassa lukemaan sitä en enää aamuisin ole ehtinyt kohta kahteen vuoteen. Kuuma kahvi on utopiaa.
Okei, huijaan sen verran, että niinä aamuina, kun esikoista ei ole vietävä vertaisrientoihinsa, ie kerhoon, olen se äiti, joka ensimmäiseksi keittää itselleen kahvia ja istuttaa muksun pädin kanssa viereiseen huoneeseen pois huutamasta. Silloin tällöin ehdin jopa lukea sen lehden, se ei ole niin tarkkaa, mutta aamukahviani ette, pienet perkeleet, saa!
Suunnittelen hankkivani lapsiportin keittiön oveen viimeistää silloin, kun kuopus alkaa vallata tilaa liikkumalla.
Tai sitten joskus vielä saan sen oman huoneen, jonka ovessa on lukko ja teksti "pääsy kielletty!".
I väntan på godot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Varaan oikeuden olla Oikeaa Mieltä(tm) ja eri mieltä itseni kanssa.