Prima nocte

Katsotaas, mitä tästä nyt sitten tulee. Jos on tullakseen.

Tämä on tarpeeseen, yleisön pyynnöstä pyytämättä, syntynyt blogi.
Sellainen perinteine kotiäitiblogi, jossa lapset on puettu joko valkoiseen, tai pastellin sävyihin (värikoodatusti, tietty! Ei pippeli voi mahtua tyttövärisiin vaatteisiin.), jossa pöydät ja lattiat ovat aina pyyhittynä, lelut kerättyinä ja mattojen hapsut suorassa. Jossa hyvin levännyt ja aktiivinen kodin hengetär - minä - harrastan kaikkea tiffanytöistä kirjallisuuspiireihin, aistieni levätessä skandinaavisen minimalistisessa ja vaaleassa sisustuksessa.
Ja iltaisin otan kotiin palaavan, hyväpalkkaisessa työssä käyvän, puolisoni vastaan pöydät terveellisiä ja maukkaita herkkuja notkuen, lapset kohteliaina, nauravina ja suittuina.
Kuten kunnon vaimon ja kotiäidin kuuluu tehdä.

Aion täyttää blogin kauniin kuvin taiteellisesti sommitelluista sohvatyynyistä sesongin väreissä, kynttilöistä verannalla syksyn tummuvaa iltaa vasten ja siinä ohessa muistaa suositella sopivat viinit joka ambiensiin. Oih!

Ja kun lääkkeiden viimeiset huurut ovat haihtuneet, eikä todellisuutta pidä loitolla edes telkeytyminen vessaan juoksevan suihkun alle,  huutavan kolmivuotiaan hakatessa vessan ovea klommoille leikkiautollaan ja kissanpissaisella kumisaappaalla, on aika nostaa kädet ilmaan ja tunnustaa faktat:

• Kodista ei saa nättiä kuin muuttamalla ja jättämällä kaiken taakseen
• Lapsien myyminen jollekin vastaantulijalle on rangaistava teko, eikä varmasti edes helpolla onnistuisi, ainakaan Suomessa
• Toinen lapsi ei mene siinä kuin yksi
• Osta maitoa

Että näin. It's gonna be a bumpy ride!