Jotenkin veikkaan, että kotiäidin luksuksesta puhuttaessa ei tarkoiteta kääriytymistä tussahsilkkiseen kantoliinaan kello 5 aamulla, kun epätoivoisesti yrittää saada vauvan hiljaiseksi (ettei naapurit häiriinny enää pahemmin), jotta edes joku saisi nukuttua.
Pää jäässä ilman pipoa, paskaiset kotiverkkarit jalassa, kaulassa puklurätti kaulaliinan virkaa toimittamassa ja käsissä leikki-ikäisen kevyet tumput, tallustan päämäärättömästi ympäri lähiötä, vältellen aamuisia koirankusettajia. (Mamidealle kiitokset tehtävänsä tekevistä kantosuojasta ja lisävuoresta, niitten kanssa sai sentään muksu lämpöä, ja mikä tärkeintä, sen pystyi kippaamaan tajuttomana suoraan sänkyyn sisävaatteissaan!)
Johan on eksklusiivinen olo silkkiin käärittynä, oikein tietää olevansa oikealla polulla.
Laitanpas teille myöhemmin kuvan, ei liinasta, vaan tästä arjen luksuksesta, eli mahdollisuudesta poistua kotoa, kun oikeasti haluaisi vain nukkua.
Nyt jatkan unta sen vajaa kaksi tuntia, ennen kuin täytyy herätä viemään esikoista kerhoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Varaan oikeuden olla Oikeaa Mieltä(tm) ja eri mieltä itseni kanssa.