Aamunaama

Aamusta asti kiukuttaa kuin pientä eläintä.
Olen nukkunut lähes koko yön vauva kiinni tississä ja esikoisen jalat takaraivossani. Kissa herätti vähän väliä vaatiakseen jotain.
Sattuu ja väsyttää.

Ensin esikoinen yrittää tappaa kissan kokovartalohalilla, kiellosta alkaa ulina. Se onneksi taukoaa, kun saa taskulampun aamupottareissulle.
Hammaspesusta alkaa uusi ulina, vai jatkuuko vanha, ei voi tietää. Hampaat pestään, tai itketään ja pestään, lapsi valitsee jälkimmäisen.
Päässä surisee, lasken sataan.

Mies soittaa, ei tule kotiin päästämään minua rauhassa suihkuun, valittelee väsymystä ja rankkaa työiltaa. Katkeruus ja kateus keskeytymättömistä lähes yhdeksän tunnin yöunista nostaa päätään. Lopetan puhelun vetämällä pensaallisen palkokasveja nenäontelooni ja lähes lyömällä luurin korvaan. Itkettää.

Vauvalle vaipan vaihto ja päivävaatteet, sitten nopea kiukun siivittämä imurointi. Vauva huutaa sen ajan sängyllä, kuten aina, jos sen laskee pois sylistä. Tällä kertaa itku ei ahdista, vaan lähinnä painostaa. Esikoisen "älä imuroi"- huuto taas ärsyttää enemmän kuin pitäisi.
Tarvitsen kahvia. Kahvia ja suklaata. Päivän oma ruokalista onkin jo suunniteltu.

Annan esikoiselle retkieväät olohuoneen lattialle: omenaa ja smoothieta. Ihassama, kunhan pysyy hetken pois silmistä.
Ei, en halua apua kahvin keittoon! Tässä lihapasteija, mene retkelle.

Kiukustun lapsellisesti, kun lapsi haluaakin tulla eväineen keittiön ruokapöytään kanssani. Siirrän toiveikkaan laajalti levitettyä lehteäni syrjempään ja virittelen tietokoneelle Lulu-kilpikonnaa.

Lapsi ajelee duploautolla minun aamulehteni päällä, eikä kuuntele, kun kiellän.
Jaksan olla tarpeeksi aikuinen kertoakseni tarinan piiitkästä sarvesta äidin otsassa, joka kasvaa sitä isommaksi, mitä enemmän äitiä harmittaa ja kiukuttaa. Lapsi katsoo kuin idioottia ja menettää kiinnostuksensa, kun ei näe mitään sarvea.
Lopulta, kun uhkaan heittää leluauton pois ellei se pysy pois ulkomaan osion päältä, lapsi uskoo ja pakkeeraa Nallen auton turvaan, toiselle puolelle aamupalalautastaan.

Aamun muita kohokohtia on ollut vastaukset "joko mennään ulos?" - kysymykseen:
"Me ei mennä minnekään"
"Sinä voit mennä ihan minne haluat, minä juon nyt kahvia"
"Äitikin menisi mieluusti minne vain, mutta ei vaan voi"

Parempaa päivää muille!